Pentujen synnytykseen varaudutaan hyvissä ajoin. Emälle laitetaan reilusti viikkoa ennen laskettua synnytyksen ajankohtaa oma pesälaatikko, johon se voi käydä rauhassa tutustumassa ja nukkumassa niin halutessaan. Laatikkoon on laitettu pohjalle sanomalehtiä sekä pehmikkeitä (pyyhkeitä tai teddyä). Kun synnytys alkaa olla käsillä alkaa narttu olemaan levoton ja se rupeaa kaivamaan sohviin ja sänkyjen alle pesäpaikkaa. Tällöin olemme ohjanneet nartun omaan laatikkoonsa, ja siellä se sitten aloittaa "raivokkaan" pesänrakennuksen repimällä alustoja.
Pennut syntyvät kääpiöpinsereillä suhteellisen helposti, eikä eläinlääkäriä kovinkaan usein tarvita. Ensisynnyttäjä tarvitsee yleensä hieman enemmän ihmisen apua kuin kokenut narttu, etenkin ensimmäisen sikiöpussin rikkomisessa, mutta pääasiassa nartut hoitavat synnytyksen parhaiten kun ihminen vain seuraa vieressä sen enempää häiritsemättä.
Kääpiöpinserit saavat keskimäärin 4 pentua, mutta myös 7 pennun pentueet ovat aivan mahdollisia (Onda's S ja T -pentueissa oli 7 kummassakin ja Onda's Z -pentueessa 6 pentua). Vastasyntyneen pennun paino voi olla 100 - 230 grammaa, mutta keskimäärin pentu painaa noin 150-170 grammaa. Vaihtelua kääpiöpinseripentujen syntymäpainoissa on yllättävän paljon.
Kun pennut ovat kaikki syntyneet vaihdetaan puhtaat alustat ja seurataan, että jokainen pentu saa varmasti imettyä emon nisästä maitoa. Maito tulee aalloittain eikä jatkuvasti, siksi on tärkeää katsoa, että jokainen pentu on nisällä ja imee silloin kun maitosuihku on käsillä. Ison pentueen ollessa kyseessä on tärkeä varmistaa, että jokainen pentu saa maitoa ainakin parin tunnin välein.
Emo ei useinkaan halua jättää pentuja kovinkaan pitkäksi aikaa yksin, vaan käy pikaisesti pisulla ulkona. Alustoja vaihdettaessakin emä on tarkkana, ettei yksikään pentu joudu väärään paikkaan. Aluksi pentujen puhtaanapito sujuu helposti kun emä syö kaikki jätökset, tämä on aivan luonnollista koiraeläinten toimintaa.
Ensimmäiset kaksi viikkoa pennut vain nukkua köllöttelevät ja syövät, ja jonkin verran inisevät "eksyttyään" pentulaatikon toiseen nurkkaan. Pentuja punnitaan aluksi päivittäin, jotta nähdään, että niiden paino kehittyy normaalisti. Jonkin verran pennut ottavat jo horjuvia kävelyaskeleitakin. Parinviikon ikäisenä niiden silmät ja kuulo alkavat avautumaan. Ne reagoivat ääniin värisyttämällä korviaan ja nostamalla päätään. Pennut yrittävät myös jo hieman leikkiä pureskelemalla emon tassuja ja toisiaan. Tässä vaiheessa pennut kehittyvät todella nopeasti.
Emo syö laadukasta koiranruokaa kanto-ajan lopusta sekä imetyksen ajan. Jos kyseessä on suuri pentue, jolloin pennut kuluttavat voimakkaasti emon ravintovaroja, annetaan lisäksi maitovastiketta.
Pennut saavat ensimmäisen kerran muuta, kuin emänmaitoa 4 viikon ikäisenä. On tärkeää, ettei pennun herkkää suolistoa rasiteta tätä aikaisemmin muulla kuin emänmaidolla. Ensimmäisellä aterialla pennut saavat liotettua laaturuokaa sekoitettuna maitovastikkeeseen. Ruoka on helposti litkittävää "velliä". Tätä pennut syövät hyvällä ruokahalulla. Ensimmäinen ruokailu on kyllä usein hyvin sottaista puuhaa, kun pennut syöksähtelevät ruoka-astian yli ja levittävät "vellin" ympäriinsä.
Ruokinta kertoja lisätään pikkuhiljaa niin, että niitä on 3-4 päivässä (riippuu pentueen koosta ja emon maidontuotannosta). Siinä vaiheessa kun pennut alkavat syömään muutakin kuin emänmaitoa, emot yleensä lopettavat pentujen jätösten siivoamisen ja sotkua papereihin alkaa tulla. Tällöin pentuaitausta pestään parinkin kertaa päivässä ja aluslehtiä vaihdetaan sitä mukaa kun ne sotkeentuvat.
Pennuille annetaan ensimmäinen loishäätö noin 3 viikon ikäisenä, toisen kerran 5 viikon ikäisenä ja vielä kolmaskerta 7 viikon ikäisenä. Pennulle on hyvä antaa loishäätö vielä 10 viikon ikäisenä kaksi viikkoa ennen rokotusta.
Pentujen kanssa puuhaillaan päivittäin. Niitä rapsutellaan ja laitetaan selälleen sylissä, korvat ja tassut tutkitaan, näin pennut tottuvat käsittelyyn. Jos ilmat ovat suotuisat ollaan ulkona mahdollisimman paljon heti 4 viikon ikäisestä lähtien. Kaikki perheemme koirat saavat olla pentujen kanssa tekemisissä. Kun pennut alkavat liikkumaan ne siirretään isompaan pentuaitaukseen, jossa niillä on tilaa temmeltää. Ulkona pentujen käytössä on koko piha. Pikkuhiljaa pentujen kasvaessa ne laajentavat liikkumisaluettaan kokoajan. Aluksi ne uskaltavat olla vain lähellä kuljetuslaatikkoa, jossa ne kannetaan ulos, ja jossa pennut voivat myös nukkua halutessaan kun ovat ulkona. Sama laatikko toimii "pesäluolana" kun pennut ovat sisällä pentuaitauksessaan.
Pentujen ollessa noin 5-6 viikon ikäisiä, ruvetaan niitä pikkuhiljaa vierottamaan emosta, niin että pennut ovat täysin tottuneita syömään kiinteää ravintoa viimeistään 7 viikon iässä. Pennut ovat valmiita lähtemään uusiin koteihinsa 8 viikon ikäisinä.
P.Onza
